Hassuja hääunia

Ensimmäinen hääuni nähty. Siinä oltiin Lanvin for H&M mainoksessa. Hotellissa anoppi tanssi mustissa sukkahousuissa ja siinä keltaisessa mekossa kaasojen kanssa ja minä seisoin lähes alasti ja odotin pukuani saapuvaksi. Kaasoinani oli serkkuni ja siskoni sekä naapurimme. Äitini sen sijaa ei ollut missään löytyvillä, minulla ei ollut pukua ja Lanvin-bileet olivat aika raisut. Huh, tästäkö se nyt sitten alkaa?



Luulen, että tämä mekkouni sai alkunsa siitä, että mietin mitä ihmettä laittaisin kihlajaisiin päälle. Haluanko olla täydellinen kihlattu/morsian vai tekisinkö vain jotain? Muistan miettineeni eilen myös sitä, että teenkö nämä juhlat meille, minulle ja miehelleni vai vieraille. Ja miksi ne ovat/olisivat toisilleen vastakohdat?

Ei kihlajaisia Uutena Vuotena

Nyt sitten kävi niin, että kihlajaisia on pakko siirtää. Olen voinut viime aikoina aamuisin vähän huonosti ja anopin ennustukset jännittävät. Voisiko se nyt olla niin? Toivottavasti ei ihan vielä, en millään haluaisi olla paksu omissa häissäni vaikka vauvamahat kauniita ovatkin. Toisaalta, testi kertonee vastauksen ensi viikolla... Siihen asti on lupa jännittää.

Uuden Vuoden kihlajaiset muuttuivatkin kihlasormuksen metsästysmatkaksi Amerikan ihmemaahan. Ja kihlajaisten paikkakin on päätetty. Niitä vietetään Töölönrannassa, vasta helmikuussa tosin. Kävimme siellä syömässä viime viikolla ja ihastuin paikkaan. Etenkin näin talvella ja jos on oikeasti kylmä Töölönranta jäätyy ja maisemat ovat upeat! Sisätila on tunnelmallinen ja viehättävä.

Kihlajaiset talvella ja häät kesällä. Eikös se kuullosta hyvältä? Ainakaan kevät ei käy miehen allergioiden vuoksi. Ja jos sataa niin otan sitten mieluummin kesäsateen kuin keväisen loskakuuron tai syksyisen myrskysään. Nyanssiero, mutta olennainen.

Mies haluaisi City-häät. Ihanaa! Niin minäkin. Oikeasti olen miettinyt jotain makseita hotellien kattohuoneistoja - ja Rake-salia ja vaikka mitä muuta salia, mutta en löydä mitään mieleistäni. Haluan modernia, tyylikästä,  eleganttia, arvokasta en mitään maalaisteemaa eikä iänikuista koulun jumppasalia. Valkoista, ruskeaa ja mustaa. Joskus iltaisin nettiä selatessani mietin, että pitäisi vaan karata. Ottaa läheiset mukaan ja matkustaa. Kai sellaisiakin matkoja saa.

Kihlajaiset

Olen miettinyt milloin olisi hyvä aika järjestää kihlajaiset. Haluan ihanat ystäväni, ihanan perheeni ja mieheni lähipiirin kokoontuvan jonnekin. Pitäisi varmaan vuokrata joku kiva ravintola. Sellainen paikka, johon on helppo tulla ja josta on helppo lähteä, kaikille sopivaa ruokaa ja juomaa. Ja sitten vielä sain päähäni, että Uusi Vuosi olisi sopiva ajankohta. Sehän on jo ihan pian. Mutta tarvitaanko kokonaista ravintolaa vai riittäisikö vaan tavallinen pöytä?

Uutta Vuotta haaveksin, koska saisin ilotulituksen sormuksien vaihdon taustalle. Minä siis en vieläkään ole saanut sormusta. Mies ei halunnut ostaa sitä minulle, koska haluaa ostaa sen Tiffanyltä. Yhdessä kanssani. Pian. Mennään siis kuulemma kihlajaismatkalle Amerikkaan. Anopin mielestä se oli ihanaa, että ehkäisynkin voisi jo jättää. Anoppi. Rakas, mutta turhan innokas.

Olisin kyllä mieluummin lähtenyt vaikka Thaimaaseen nauttimaan auringosta,  mutta on mielettömän romanttista ja ihanaa, että mieheni haluaa viedä minut kuten Audreytä vietiin aikanaan.

Taidan haluta klassisen perinteisen ison timantin. Mutta toki minua huolettaa niiden eettisyys. Eettisiä timantteja on, mutta äh. Haluan. Haluan jotain mikä kestää ikuisesti. Haluan, että minua hemmotellaan. Haluan ylellisyyttä. Minulla on varaa siihen. Miksi siis en voisi haluta?

No. Sormus sitten kun sen aika muutaman viikon päästä on. Mutta kihlajaisiin. Talviset kihlakuvat olisivat tosi kivat. Sellaiset, missä tehdään lumienkeleitä järvellä tai missä tehdään lumiukkoa ja juodaan kaakaota. Sulhasen rillit somasti huurussa. Niitä voísi ehkä suunnitella helmikuulle.

Toisaalta haluaisin seksikkäitä kuvia. Olen vielä hoikassa kunnossa ja kaunis, mieheni on mielestäni puoleensavetävin mies päällä maan. Alastonkuvia en halua. Ne ovat mielestäni mauttomia. Näin joskus kahden kehonrakentajan alastomat hääkuvat ja totesin, että en ole koskaan nähnyt mitään yhtä järkyttävää. Pornahtava on eri asia kuin seksikäs.

Häät. Voiko ihminen mennä onnesta soikeaksi ja menettää siten järkensä. Minä hehkun ja hekumoin, intoilen ja haluan. Haluamistako tässä kysytään vai tahtomista. Hetken mietin jo, että pitäisikö vaan ajaa Las Vegasiin ja antaa Elviksen vihkiä. Sen pituinen olisi se.

Tieni morsiameksi

Ihanaa, vihdoin vihille!

Tätä on odotettu jo kolme vuotta ja nyt se vihdoin tapahtui. Unelmieni kosinta kynttilöiden valossa kotisohvalla. Yksinkertaista, kaunista ja ah niin toimivaa. Lähes kaikki ystäväni ovat jo naimisissa ja pelkäsin, että suuri unelmani prinsessapäivästä olisi ihan turhaa. Minä olen aina halunnut olla morsian. Aina.

Ja nyt unelmani toteutuu. Muutaman sammakon pusuteltuani löysin unelmieni prinssin. Tosin olin kuvitellut niitä kasvavan joka oksalla, nuoruuden hölmöyttä. Rupikonnat on nyt kuopattu ja unelmieni prinssi on minut kotiinsa toivottanut.

Meillä on sellainen perinteinen suhde. Minä siivoan, kokkaan ja olen NAINEN. Hän tekee työt ja on MIES. Tiedän, että monella on tästä sanansa sanottavanaan. Mutta minä haluan elää näin. Olen onnellinen ja mies on onnellinen. Emme riitele kotitöistä emmekä seksistä. Kotityöt teen itse, paitsi ulkotyöt ja seksiä harrastamme yhdessä. Case clear.

Ja nyt, kotileikkien sijaan saan vihdoin sen, mitä toivoin. Häät. Isot ja ihanat. Saan suunnitella ne ihan itse. Koska olen kuulemma kylän kaunein neito on toiveeni hänen lakinsa. Anoppi ja appi olivat onnesta myös mykkyrällä. Luulen, että se liittyy siihen, että pian he saavat lastenlapsia.

En halua suunnitella häitäni yksin. Mutta ystäväni ovat jo naimisissa ja kukaan ei oikein jaksa intoilla kanssani. Toisaalta, en tiedä haluanko kenenkään päällepäsmärin tuhoavan omia hienoja suunnitelmiani. Taidan haluta suunnitella nämä ihan itse...

Tiedättekö mitä minä rakastan?

Rakastan ilmapalloja. En tiedä sopivatko ne hääjuhlan teemaksi, mutta raaaaakaaastaaan ilmapalloja.