Tätä on odotettu jo kolme vuotta ja nyt se vihdoin tapahtui. Unelmieni kosinta kynttilöiden valossa kotisohvalla. Yksinkertaista, kaunista ja ah niin toimivaa. Lähes kaikki ystäväni ovat jo naimisissa ja pelkäsin, että suuri unelmani prinsessapäivästä olisi ihan turhaa. Minä olen aina halunnut olla morsian. Aina.
Ja nyt unelmani toteutuu. Muutaman sammakon pusuteltuani löysin unelmieni prinssin. Tosin olin kuvitellut niitä kasvavan joka oksalla, nuoruuden hölmöyttä. Rupikonnat on nyt kuopattu ja unelmieni prinssi on minut kotiinsa toivottanut.
Meillä on sellainen perinteinen suhde. Minä siivoan, kokkaan ja olen NAINEN. Hän tekee työt ja on MIES. Tiedän, että monella on tästä sanansa sanottavanaan. Mutta minä haluan elää näin. Olen onnellinen ja mies on onnellinen. Emme riitele kotitöistä emmekä seksistä. Kotityöt teen itse, paitsi ulkotyöt ja seksiä harrastamme yhdessä. Case clear.
Ja nyt, kotileikkien sijaan saan vihdoin sen, mitä toivoin. Häät. Isot ja ihanat. Saan suunnitella ne ihan itse. Koska olen kuulemma kylän kaunein neito on toiveeni hänen lakinsa. Anoppi ja appi olivat onnesta myös mykkyrällä. Luulen, että se liittyy siihen, että pian he saavat lastenlapsia.
En halua suunnitella häitäni yksin. Mutta ystäväni ovat jo naimisissa ja kukaan ei oikein jaksa intoilla kanssani. Toisaalta, en tiedä haluanko kenenkään päällepäsmärin tuhoavan omia hienoja suunnitelmiani. Taidan haluta suunnitella nämä ihan itse...
Tiedättekö mitä minä rakastan?
Rakastan ilmapalloja. En tiedä sopivatko ne hääjuhlan teemaksi, mutta raaaaakaaastaaan ilmapalloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti